Hälsningar från Finland... CANTOS HÄMTNING... CANTON HAKEMINEN!

Voit julkaista siellä blokissasi tämän kertomuksen, jos haluat. Käännät senvain ruotsiksi, suomeksi sitä ei välttämättä tarvitse edes julkaista. ___________________________________________________________

Cantoa hakemassa...

Kello soi klo 4 aamulla, Oulussa pakkasta -20 astetta. Kuppi kahvia ja kohtilentokenttää, mukana kassi johon normaalisti on pakattu pelastautumispuku(=kelluntapuku). Kestävä kassi johon koiranpentu mahtuisi mukavasti, alustaksivielä sellainen karvamatto. Finnairin virkailijoiden kanssa käydynpuhelinkeskustelun perusteella kassin piti olla asianmukainen.

Evira (Suomen elintarvikevirasto) oli antanut määräykset, jotka piti täyttääjotta pennun sai tuoda Suomeen. Vielä passi virkaintoisia virkamiehiä varten,vaikka normaalilla henkilötodistuksellakin ainakin periaatteessa pitäisi saadamatkustaa, ja lentoliput taskuun - kaikki piti olla kunnossa. Jännitti lähteä,enhän ollut edes nähnyt koko koiraa aikaisemmin.

Kone lähti Oulusta ajallaan, Helsinkiin asti meni suunnitelmien mukaan.Helsingistä Landvetterille kone olikin sitten myöhässä, se kun odottijuopuneita ruotsalaisia Phuketin lennolta. Matka Göteborgiin menikinkuunnellessa riikinruotsia skånelaisittain murrettuna pienessä humalassapuhuttuna... Tarkemmin ei kielitaito riittänyt ymmärtämään puhetta, muttamukavaa oli kuulemma ollut... Göteborgissa saattoi odottaa kylmä kotiinpaluu,suurin osa kun oli pukeutunut shortseihin ja t-paitoihin.

Landvetterillä sitten oltiinkin ulkomailla! Passintarkastaja puhui sinnikkäästiruotsia vaikka yritin vastailla englanniksi. Opasti loppujen lopuksiystävällisesti ulos oikeasta ovesta, jonka takana olikin Tuija ja Bubbla Cantonkanssa. Onneksi, sillä olisin ollut hukassa jo 5 minuutin jälkeen ilmanystävällisiä "kädestä pitäjiä". Ulkomailla kun voi näköjään joutua monenlaisiinpikku vaikeuksiin.

Noin puoli minuuttia siitä kun saavuin ovesta Ruotsin puolelle, oli jopaikallinen poliisi puhuttelemassa. Ongelman aiheutti Canto, koiria kun eikuulemma saanut tuoda lentoaseman alueelle. Mikäli oikein ymmärsin,ylimääräiset koirat haittasivat pommikoirien työskentelyä. Ymmärrettävää, tokityökoirille pitää antaa työrauha. Poliisi oli selvästi virkamies, reippaitakäskyjä ja määräyksiä tuli runsaasti :-)

Tässä vaiheessa koiran remmi vaihtoi omistajaa ja Cantosta tuli Hugo. Koirasyliin ja kohti Göteborgin keskustaa. Siellä kuljettiin pitkin kävelykatuja japysähdyttiin kahvilaan täyttämään kennelliiton kaavakkeita. Canto, siis Hugo,nukahti tyytyväisenä lattialle. Ensimmäisenä koirasta pisti silmään sentasapainoisuus, minulle oli selvästi valittu oikea pentu! Samalla reissullanäin, millainen koira on Nira. Mukavan oloinen ja tasapainoinen koira sekin!

Lopuksi löysimme vielä ruokapaikankin Bubblan sinnikkäästi tekemienharharetkien ansiosta. Göteborgissa on selvästi liian monta kaistaa, joita voiautolla ajaa. Loppujen lopuksi oikea kaista löytyi ja saimme ruokaa. Onneksilähdimme ajoissa lentokentälle, ehdimme vielä päästää koirat ulos metsään ennenkuin aloitimme check-in -operaation lentokentällä.

Finnairin tiskillä oli nainen, joka ei kaikista odotuksista huolimatta puhunutsuomea. Onneksi oli tulkki vieressä, sillä ilman sitä olisin varmasti vieläkinLandvetterillä. Hugo oli kassissa, nukkui niin että vain kirsu (eli nenänpää)näkyi. No nyt kassi ei ollutkaan sopiva koirankuljetukseen, siinä piti kuulemmaolla reikä josta koira pystyisi hengittämään. "No ei ongelmaa, anna sakset niintehdään reikä" ehdotin mutta sepä ei käynytkään. Reikä piti kuulemma olla tehtyvalmistusvaiheessa, aivan kuin sillä nyt olisi mitään väliä! Tuija haki omanhäkkinsä, mutta sekään ei kelvannut kun siitä koira taas saattaisi oksentaaulkopuolelle. Bubbla oli tässä vaiheessa jo täydessä työssä, hän oliselvittänyt lähimmän paikan jossa myytiin häkkejä. Sitten kaikki autoon jakohti eläinkauppaa. Sieltä löytyi kissankuljetuslaatikko, jonne Hugo eimahtunut luukusta. Kun katon irroitti niin koiran sai työnnettyä sisäänlaatikkoon. Näytti ahtaalta, mutta sinne se mahtui.

Saavuttuamme takaisin lentokentälle oli säännökset muuttuneet. Nyt kassi olisihyväksytty kuljetukseen. Niin hyväksyttiin kuljetuslaatikkokin vaikka siinäkinoli verkko, jonka läpi koira saattoi oksentaa. Vielä ylimääräinen käyntitoisella tiskillä ja loppujen lopuksi koira ja mies oli läpäisseet check-in-tarkastuksen. Turvatarkastuksessa tarjottiin vielä sinnikkäästi ruotsin kieltä,joka muuttui englanniksi kun kieltäydyin laittamasta koiraa läpivalaisuun.Loppujen lopuksi Hugo meni turvatarkastuksesta läpi ilman minkäänlaistatarkastusta. Koiraa ei otettu laatikosta pois, sen sirua ei tarkastettu eikäpapereita kysytty. Vihdoin oltiin Finnairin lähtöportilla, nyt tuntui jo siltäettä selviäisin loppumatkasta yksinkin.

Kone oli onneksi melkein tyhjä, minulla oli koko penkkirivi käytössä.Lähtöpäässä ilma oli hyvä, mutta Helsingissä oli lumimyrsky. Lasku oli"pomppuinen", mutta Hugo nukkui siihen asti kun nostin laatikon lattialta. Hyvähermoinen koira!

Helsingin lentokentällä poistuin terminaalista, jotta pystyin ulkoiluttamaankoiraa. Menin tulliin punaista linjaa ja hetken odottelun jälkeentullivirkailija tulikin paikalle. Ruotsista Suomeen tullessa tullitarkastustaei välttämättä tarvitse edes käydä, mutta tullivirkailija tarkasti koiran sirunja katsoi paperit läpi. Kaikki oli kunnossa.

Takaisin terminaaliin tullessa turvatarkastuksessa koira piti ottaa laatikostapois. Tarkastajana sattui olemaan helsinkiläinen saksanpaimenkoiraharrastaja,joka halusi välttämättä pitää pentua sylissään kun loppuja tavaroitanitarkastettiin. Sitten istuttiinkin kahvilassa katsomassa elokuvaa, kunnesvihdoin viimein kone Ouluun oli lähtövalmis. Taas koneessa oli hyvin tilaa,joten loppumatka meni mukavasti. Ja taas Hugo nukkui, kymmenen kilometrinkorkeudessa on ilmeisesti mukava nukkua.

Viimeinen matka oli 50 km:n automatka lentoasemalta kotiin. Kotipihassa Hugopääsi vihdoin jaloittelemaan. Loppujen lopuksi minun piti antaa periksi jakutsua se sisään: "Canto! Kom, kom". Se kun ei ymmärtänyt "Hugo! Tule, tule"komentojani :-) Kello oli jo kaksi yöllä, kun kissamme Teppo tuijotti uuttatulokasta joka oli selvästi sitä mieltä, ettei hän ja kissa mahdu samaan taloon.Rauha laskeutui kuitenkin pian, ja sinne Hugo jäi tyytyväisenä nukkumaan kunotin vanhan koirani mukaan ja lähdin töihin klo 6 aamulla.

Hugo saa nyt olla rauhassa kotona joitain viikkoja. Kun rokotukset ovatkunnossa, otan sen silloin tällöin mukaan tänne töihin. Nykyinen työkoira ononneksi vasta vajaa 7-vuotias, joten Hugon kouluttamisen kanssa ei ole kiirettä.On aikaa katsoa, millainen koira siitä tulee ja tuleeko siitä työkoira.Ensimmäinen päivä näytti oikein hyvältä!

Tuhannet kiitokset siitä kaikesta ystävällisyydestä, jota sain käydessänisiellä Ruotsissa! Se oli sellaista aitoa itä-Suomalaista vieraanvaraisuutta!

Tero Rytkönen

ylikonstaapeli

Oulun poliisilaitos

_____________________________________________

(ÖVERSÄTTNING KOMMER)

JAG GÖR ETT FÖRSÖK, sorry alla små fel sen...!

CANTOS HÄMTNING

Klockan ringde fyra på morgonen. Det var -20 grader C ute i Oulu. En snabb kopp kaffe och raka vägen till flygplatsen. Med mig hade jag en väska, var det normalt finns en överlevnadsdräkt, alltså en jätte stark väska samt en fäll att ligga på för transport av valpen. Jag hade redan kollat med Finnair att det var godkänt som transportväska.

En kontroll med Evira (finsk jordbruksverk) vad som krävdes för import. En pass för mig fast normalt räcker det med en vanlig Id-kort. Flyggbiljetterna i fickan oc allt var klart för avresan. Jag var lite nervös innan resan för att jag hade inte träffat valpen innan.

Flyget åkte från Oulu i tid till Helsingfors men där var det försenat sedan till Landvetter pga några "överglada" svenskarnas skull som kom från Phuket och fick väntas in. Under flygresan hade jag roligt på svenskarnas bekostnad, med deras skånska och glada humöret pga fyllan. Dom var lättklädda (T-shirt och Short) och lär nog frysa när dom kom till kalla Göteborg.

Väl framme i Göteborg kände jag mig som att jag var i utomlands! Passtjänsteman pratade ivrigt svenska fast jag försökte prata engelska. Till slut visade dom vägen ut och där bakom dörren fanns det Tuija och Bubbla med hundarna. Skönt, annars hade jag gått vilse på fem minuter. Det verkar ju vara normalt att hamna i trubbel av olika slag när man kommer till utlandet. Efter c:a en halv minut på terminalen kom det lokal tjänste görande Polis fram till oss och problemet var hundarna. Man fick inte ha hundar där inne pga att bomb-hundarna måste få arbeta i lugn och ro vid behov. Det förstog jag mycket väl, så vi fick höra regler och bestämmelser så det räckte.

Vid det här tidpunkten bytte Cantos koppel ägare och Canto blev Hugo. Valpen upp till famnen och sedan raka vägen till Göteborg. Där gick vi upp och ner på Nordstan tills vi till slut stannade vid en kafeteria och skrev alla papperna klara för Skk. Canto, alias Hugo, somnade nöjd på golvet mitt i vimlet. Vid det första ögonkastet som jag fick av Hugo, så reagerade jag att han var så balanserad i nerverna, alltså dom hade valt rätt valp åt mig. Under samma stund fick jag även träffa Nira, som också var balanserat och trevlig.

Till slut hittade vi även en matplats efter alla Bubblans felkörningar. Där fanns det alldeles för många "fil" att välja mellan . Men till slut hittade Bubbla rätt fil och där med fick vi mat. Det var tur att vi åkte i tid tillbaka till flygplatsen för att vi hann rasta av hundarna riktigt och komma sedan till det så kallade check-in operationen.

Bakom Finnairs disk satt det en kvinna som trots min förväntan pratade endast svenska. Tur att jag hade en tolk med mig för annars hade jag nog suttit i Landvetter än. Hugo var i väskan och sov väldigt djupt så det var bara nosen som stack ut. Hon gjorde klart för oss att hon tänker inte godkända väskan som transportmedel fast Finnair hade godkänt det. Det fanns inga andnings hål i den. Inga problem, ge mig sax, så fixar jag det, men det gick inte, det ska vara fabriks gjort. Tuija stack iväg för att hämta sin bur men det godkändes inte heller för att den hade för mycket hål för att hundens spy kan komma genom. Under den tiden jobbade Bubbla för fullt för att få tag i en annan bur på en Zoo-butik och klockan var 16.00, flyget skulle åka 17.05. Snabbt till bilen och få inhandla en kattbur. Vi fick lossa överdelen av buren för att Hugo skulle få plats (luckan var för liten). Till slut kom vi tillbaka till flyg platsen och då hade alla regler ändrats Helt plötsligt var väskan godkänd och även buren fast det var "hål" där som man hade kunnat spy ut. Utterligare en kontroll till och betalningen av valpen på en annan plats, sedan var mannen och hunden klar för hem resan. Väl framme vid sista kontroll så pratades det ivrigt svenska igen tills dom fattade att jag tänker inte släppa min valp att köras genom nån avläsningsmaskin. Då började dom prata engelska. Ingen kollade hunden eller papperna överhuvudtaget. Äntligen kom vi till Finnairs gate, nu tror jag att vi klarar oss ensamma resten av resan.

Som tur var, så var det nästan tomt i flyget och vi fick ha en hel bänk rad för oss själva. I sverige var vädret bra men i Helsingfors var det snöstorm, så landningen var väldigt hoppigt men Hugo sov hela tiden tills jag lyfte upp buren.

I helsingfors gick jag ut från terminalen för att rasta av honom ute och gick på röda linjen. Till slut så kom det en tullkontrolant fram som kollade av alla papperna på hunden och ID-kontroll. När man kommer från sverige ill finland så behövs det inte sån här kontroll annars. Allt var OK.

Väl framme i terminalen så fick jag ta ut han från buren. Kontrolanten där var en aktiv schäfer ägare själv och envisades att få hålla Hugo i famnen medan allt annat skulle kontrolleras. Sedan satt vi i kafeterian och tittade på en film medan vi fick vänta på sista flygresan hem till Oulu. Även den flygplanen var nästan tom och det verkar ju vara så, att Hugo gillar att sova i 1000 mils höjd,

Sista fem milen åkte vi bil. Väl framme hemma så ick han äntligen gå ut och röra på sig riktigt. Jag själv fick släppa på mina principer om namn och om inkallande på honom, "Canto, kom, kom", för att han fattade inte "Hugo, tule, tule". Nu var klockan 02.00 på natten och våran katt Teppo kom fram till nykomlingen och gjorde klart att det fanns inte plats för båda där hemma. Lugnet lade sig ner till slut och klockan sex åkte jag till mitt arbete, men Hugo sov så gott.

Nu få Hugo tar det lugnt nån vecka tills alla vaccinationerna är gjorda. Min nuvarande arbetshund är endast 7-år gammal så jag har god tid att utbilda Hugo och kolla av att vilken typ av hund han ska bli. Jag har ingen bråttom. Efter första dagen så se det mycket lovande ut.

Tusen tack för all vänlighet som jag fick under min besök i Sverige. Det var sån där äkta Karelensk (finsk) gästvänlighet.

TERO RYTKÖNEN

ÖVERKONSTAPEL

OULUS POLISSTATION

Finland